Sen suuremmitta selittelyittä julkaisen Reisjärvellä keskustelutuokion alussa luetun alustuksen. Se olkoon ikään kuin muisteluna kurssilta, kertoen samalla terveisiä teille jotka ette pääseet osallistumaan kurssille.

***********************************************************************************************************************

Sanasta sanaa

Sana on varsin monimerkityksellinen sana, niin kuin varsin monet muutkin sanat yleensä ovat. Merkitys riippuu sanojan persoonasta, sanankäyttöön liittyvästä tilanteesta, sanan painotuksesta ja vaikkapa muista sanan yhteydessä käytetyistä sanoista. Omat mausteensa sanan merkityssoppaan antanee myös kuulija, keskinäisen ymmärryksen tason ohella. Jos puhuja ja kuulija eivät ole samalla aaltopituudella, sana voi saada täysin väärän sisällön.

Sanoilla voi tehdä mitä merkillisimpiä asioita, ja sanoilla voi siten olla käsittämätön voima. Tunnetuin esimerkki sanan voimasta löytynee Raamatusta, jossa kerrotaan, kuinka Jumala sanallaan loi koko maailman. Alussa ei muuta ollutkaan kuin Sana, ja Sana oli itse Jumala. Ajatelkaa, mikä voima Sanaan sisältyi.

***

Eräässä kirjassa törmäsin ajatukseen, jonka mukaan sana antaa asioille muodon. Kirjan henkilö pohti, että jos jollekin asialle ei ole sanaa, ei kohdettakaan voi olla olemassa. Toisin  sanoen: kun löydetään jokin sana, sille syntyy saman tien sisältö, abstraktinen tai konkreettinen, mutta sisältö yhtä kaikki.

Näin varmaan on, sillä ainakin minun on vaikeaa kuvitella että olisi sanoja jotka eivät tarkoittaisi kenellekään mitään. Jotkut sanat ovat niin vanhoja tai muutoin sellaisia, että niiden merkitys on muuttunut aikain saatossa. Toisilla sanoilla voi olla montakin erilaista - jopa keskenään päinvastaista - merkitystä, asiayhteydestä tai vaikka ääntämisasusta riippuen. Sanoilla voi olla joissain kielissä aivan eri merkitys kuin toisissa, ja joidenkin sanojen merkitys voi olla jo unohduksissa. Yhtä kaikki, niillä on - tai on joskus ollut - jollekin jokin merkitys.

Ajan mittaan sanojen merkitys muuttuu, niitä katoaa ja uusia tulee sijaan. Nämä merkitsevät sitä, että kieli elää. Toisaalta voi käydä niinkin päin, että vaikka sanat muuttuvat ja kieli muuttaa muotoaan, asia sanojen takana ei muutu. Näin on Jumalan Sanan laita. Sitä julistetaan monella kielellä, uusia sanoja löytäen ja entisiä hyläten, mutta sanoma on aina sama, kaikkialla ja kaikille. Muuttuvassa maailmassa, muuttuvien sanojen keskellä on lohdullista tietää, että on sentään jotain, mikä on pysyvää ja muuttumatonta.

***

Mekin voimme tehdä sanoilla monenlaisia asioita, tarkoituksella tai tahattomasti. Sanoilla voi yhtä hyvin rakentaa kuin purkaa, voi korjata ja sovitella tai rikkoa ja haavoittaa. Olisi hyvä, jos itse kukin ehtisi edes hieman harkita, miten kulloinkin sanansa asettaisi. Toisaalta seurauksena voisi olla hyvin hiljainen kansa, joka istuisi käsi poskella miettimässä, mitäpä tuohon sanoisi vai sanoisiko mitään. Suomalaisia sanotaan maailmalla hiljaisiksi, jopa juroiksi, mutta olemmeko me sen harkitsevaisempia sanankäyttäjiä kuin muutkaan? Tuskinpa.

Sanoilla voi myös leikkiä. Hyvä vitsi on lyhyt, ja sopivasti monimerkityksellisesti sanoja käyttäen saa kanssaihmiset vähintäänkin ilahtumaan, jopa nauramaan. Sanoilla leikitteleminen on kielellinen mahdollisuus, jolla voi rikastuttaa niin omaa kuin läheistensäkin arkea. Lisäksi sanaleikit - vaikkapa sanaristikoiden täyttäminen - voivat virkistää aivojen toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa myönteisesti terveydentilaan ja elämän laatuun. Hmmm. Voisikohan ihmisille määrätä "sanaleikkikuureja" eli kehottaa vaikkapa sanaristikkojen täyttämiseen. Tai jos joku tohtori suosittelisi asiakkaalleen vaikkapa viikottaista vierailua Lena Saikin sanaleikkisivustolla, sanaleikkimässä. Olisikohan asiantuntijan sanalla tällöin tarpeeksi painoa?